Tuesday, April 19, 2016

Etsit syitä niiden käytökselle.
Et saa selvää eleistä.

Ihmislauman keskellä.

Voi, kunpa en olisikaan tässä.

Thursday, April 14, 2016

Ja hänen nimensä oli...

Tunnen oloni hänen lähellään hölmöksi, jopa idiootiksi ajoittain.

Kukkamekkoja, värikkäitä hiussuortuvia kasvoilla ja silmälasit, joita hän pitää rumana. 

Muistan ensimmäisen kerran, kun tapasin hänet kerrostalon leikkikentällä itkemässä julmaa maailmaa tai ehkä läheisen menetystä tai jotain muuta vastaavaa, joka saa ihmisen itkemään. Hän oli pukeutunut värikkäisiin housuihin ja villatakkiin, joka oli täynnä reikiä vasemman hihan kohdalta. Kun kuitenkin kysyin voisinko auttaa, hän ei koskaan vastannut ja jotenkin siitä hetkestä lähtien hän oli se, joka tuli välillä kysymään sokeria jääden vahingossa kahville moneksi tunniksi. Enkä valita yhtään uudesta ystävästä. 





Wednesday, April 6, 2016

Muutin kämppään, jossa on viimein keittiö

Kirjoittamisessa on ollut ihan jäätävä tauko, koska en saa enää vanhasta tyylistä kiinni, enkä osaa laittaa sanoja järkevään järjestykseen. Sanoista ei tule lauseita ja lauseista ei tule tarinoita, joita kertoa.

Muutin. Ensimmäiset kaksi viikkoa ennen muuttoa oli pelkkää itkemistä joka ilta, koska tuntui haikealta jättää se paikka missä oli asunut melkein koko ikänsä, vaikka sieltä niin pitkään pois halusinkin. Sen jälkeen helpotti, kun näki uuden asunnon ja pääsi sisustamaan. Ainiin, ja sai television paikoilleen tuomaan yksinäisiin päiviin jonkinlaista ääntä, vaikka toki marsut ääntelevät yötä päivää. Tässä välissähän asuttiin kaksi kuukautta hotellissa, josta noin kaksi viikkoa makasin kotikotona ja siellä kun ei ollut keittiötä niin täällä kyseinen huone on joku seitsemäs taivas. Ehkä siksi olen innostunut leipomaan melkein joka päivä.

Ja nyt kahvia. 

En jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta, en jaksa tiskata. Lähettäkää apua ja suklaata, jotta voisin tulevaisuudessa vyöryä portaat alas helpommin.