Yhtäkkiä kaikki suunnitelmani vedetään maton alta ja kaikki muuttuu täysin. En ole enää varma onko yö vai päivä tai onko kello kuinka paljon. Istun sängyssäni vuorattuna peittoihin ja tyynyihin. Ahdistun ihan turhaan.
Atte sai töitä kuopiosta. Sinne olisi kai minunkin muutettava. Itse eroan toisen kerran koulusta, sillä lääkärin mielestä en tule koskaa pystymään oman alani töihin, jos tuonne jään. Kaikki on hyvin sekavaa ja sumuista, oi niin sumuista.
Ostin uuden huulipunan. Tai se on ennemmin "lakka" kuin huulipuna. Se on juuri sellainen ihanan masentavan sävyinen tumman punainen. Sellainen punainen, jonka voin kuvitella keski-ikäisen elämäänsä kyllästyneen kasvoille juhlissa, joissa ei ole ketään.
Paljon asiaa, eikä edes yhtään aiheesta. Sekaisin ja peloissani laitan nukkumaan.
Öitä
